Tekoälyn esiinmarssi ja sitä seurannut kehitysloikka ei ole ensimmäinen ihmiskunnan historiassa. Kyseessä on jo neljäs teollinen vallankumous. Ensimmäisellä kerralla ihminen kesytti höyry- ja vesivoiman sekä koneellisti useita töitä. Toisen teollisen vallankumouksen aikana se oppi hyödyntämään sähköä ja siirtyi massatuotantoon. Kolmas vallankumous yhdisti elektroniikan ja informaatioteknologian, jonka myötä syntyi automaatio.

Teolliset vallankumoukset ovat osoittaneet, että vaikka ammatteja, työpaikkoja ja jopa kokonaisia aloja katoaa, niin aina syntyy jotain uutta ja tuottavampaa tilalle. Kehittyneissä talouksissa on jo pitkään edetty suuntaan, jossa tavaroiden myymisen sijaan myydään palveluita ja tuotteet ovat vain osa palvelukatalogia. Samaan aikaan syntyvyys on laskenut ennätysalhaiseksi, joka vaikuttaa tulevaisuuden työvoimaan (Tilastokeskus 2023).

Luova tuho on voima, jota ei voi välttää. Sen polttoaineena toimii yritysten välinen kilpailu, joka suorastaan pakottaa kehittämään tuotteita ja tuotantotapoja (esim. Kauhanen et al. 2015). Yrityksen kannalta jälkeen jääminen kehityksessä voi merkitä toiminnan muuttumista taloudellisesti kannattamattomaksi ja pahimmassa tapauksessa jopa konkurssia. Siksi yritysten on pakko mukautua ja tunnistaa muutostarpeet ajoissa.

Toisaalta on myös riski, että tekoäly menee muita teollisia vallankumouksia pidemmälle, mitä tulee luovaan tuhoon ja ihmisten työpaikkoihin. Sen sijaan, että se loisi uusia ammatteja ja aloja, se saattaakin pääosin vain korvata ihmisten työtehtäviä, jolloin menetetyille työpaikoille ei välttämättä syntyisi riittävästi vastapainoa (Trajtenberg 2018; Etelävuori 2023).