Entä jos sinusta tuleekin tiimi tai kokonainen yritys? Digitaalisten kaksosten lupaus työelämän murroksessa
Työn tulevaisuus ei ehkä olekaan ihmisten korvaamista koneilla, vaan inhimillisen kapasiteetin moninkertaistamista digitaalisten kaksosten avulla, jotka työskentelevät samanaikaisesti useiden tehtävien parissa. Tämä muutos lupaa ennennäkemättömiä tuottavuushyppyjä, mutta samalla se herättää kysymyksiä palkitsemisesta, omistussuhteista ja työoikeuksista tilanteessa, jossa yksi työntekijä voi tehdä viiden työn.
Teksti: Martti Asikainen, 1.12.2025 | Kuva: Adobe Stock Photos
Kuvittele työpäivä, jossa osallistut strategiseen neuvotteluun Helsingissä samalla, kun digitaalinen kaksosesi analysoi markkinadataa Tukholmassa, toinen käy läpi asiakaspalautteita ja vastaa kiireellisimpiin sähköposteihin, ja kolmas seuraa kansainvälistä tapaamista ja tekee muistiinpanoja. Kaikki tämä tapahtuu samanaikaisesti, ja jokainen kaksosesi toimii sinun tyylilläsi, preferensseillä ja osaamisellasi. Tämä ei ole tieteiskirjallisuutta, vaan digitaalisten kaksosten lupaus, joka tulee muuttamaan työelämää.
Tämä visio perustuu ajatukseen, että tekoälyavustajat kehittyvät nykyisestä kohti yhä autonomisempia ja personoidumpia järjestelmiä. Työvoiman tuottavuuden seuraava harppaus ei todennäköisesti tule automaatiosta tai robotiikasta, vaan digitaalisten kaksosten integraatiosta työelämään. Kun yksittäinen työntekijä voi mobilisoida eri tarkoituksiin kokonaisia kaksoisjoukkoja tekoälyagentteineen, preferensseineen ja toimintatapoineen, niin perinteiset työn organisoimisen mallit joudutaan väkisinkin arvioimaan uudelleen. Myös viime vuosien tutkimukset antavat viitteitä samankaltaisista muutoksista tuottavuusdynamiikassa (Agrawal ym. 2023; Wu & Sundararajan 2025).
Digitaalinen kaksonen herättää huolta
Digitaalinen kaksonen on fyysisen entiteetin tai tuotteen virtuaalinen kopio, joka on yhteydessä todelliseen kohteeseen datayhteyden kautta (Semeraro ym. 2021). Mahdollisimman tarkka esitys fyysisestä tuotteesta luodaan hyödyntämällä monimutkaisia fysikaalisia malleja, tuotteen sensoreista saatavaa dataa sekä muuta relevanttia tietoa (Schleich ym. 2017; Tao ym. 2017). Se on jatkuvasti päivittyvä, reaalimaailman dataan perustuva digitaalinen järjestelmä ja malli, joka voi erikoistua johonkin tiettyyn aiheeseen, ja jolle voi asettaa tiettyjä tehtäviä (ks. Abdelrahman ym. 2025).
Kun puhutaan ihmisen digitaalisesta kaksosesta, niin tavoitteena on transformaatio, joka parantaa päätöksentekoa, prosesseja ja tuottavuutta yhdistämällä fyysisen henkilön ja digitaalisen maailman. Tämä käsitys heijastelee akateemisen maailman näkemyksiä ihmiskeskeisistä digitaalisista kaksosista, joka korostaa adaptiivisia, jatkuvasti päivittyviä ja ihmisen asiantuntemuksen representaatioita (ks. Asad ym. 2023; Lin ym. 2024). Nykyteknologia ei kuitenkaan vielä mahdollista täysin autonomisia, henkilökohtaisen tyylin omaksuvia agentteja tässä kuvatussa mittakaavassa.
Fyysisen järjestelmän kaksosmallintaminen toiminnallisella replikalla ei missään nimessä ole uusi idea. Käytäntö juontaa juurensa avaruussektorille yli 50 vuoden taakse. Digitalisaation kehitys on kuitenkin avannut uusia mahdollisuuksia hyödyntää dataa, syventää ymmärrystä ja parantaa tilannetietoisuutta fyysisten järjestelmien suorituskyvystä. Kasvava kiinnostus konseptia kohtaan on johtanut lukuisiin määritelmiin digitaalisista kaksosista, joita käytetään jäsentämään keskustelua ja erottelemaan erityyppisiä toteutuksia toisistaan. (Boyes & Watson 2022)
Pelkkä ideatason muutos on jo nyt vetänyt runsaasti kritiikkiä ja spekulaatioita puoleensa työmarkkinoiden rakenteellisesta muutoksesta. Moni pohtii, miten inhimillisen pääoman teorian viitekehys muuttuu, kun yksilön tuottavuuspotentiaali ei rajoitu enää kognitiivisiin ja fyysisiin kykyihin, vaan digitaalisten kaksosten komplementteihin. Samaan aikaan organisaatiot joutuvat arvioimaan uudestaan resurssien allokointeja tilanteessa, jossa yhden työntekijän kaksosryhmä tuottaa viiden henkilön työpanoksen verran arvoa.
Kun yksi työntekijä tekee viiden työt
Digitaalisten kaksosten käytännön soveltaminen näkyy jo nyt etenkin konsultoinnissa, koulutuksessa, tutkimuksessa ja suunnittelussa, joissa asiantuntijat hyödyntävät erilaisia työkaluja ja tekoälyagentteja samanaikaisesti. Varhainen tutkimus osoittaa jo nyt, että tekoälypohjaiset kaksoset voivat ottaa hoitaakseen useita tehtäviä rinnakkain, käytännössä moninkertaistaen yksilön työpanoksen (ks. Chan ym. 2025; Wu & Sundararajan 2025). Yksi voi laatia raporttia, toinen osallistua kokoukseen ja litteroida keskustelut, ja kolmas analysoida suuria tietomääriä. Seuraava luonnollinen askel kohti tällaisia järjestelmiä on näiden työkalujen tiiviimpi integraatio eri alustoihin ja personointi.
Taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna digitaalisten kaksosten yleistyminen loisi täysin uudenlaisen arvon tuottamisen mallin, jossa marginaalinen tuottavuuskustannus lähestyy nollaa skaalautuessaan. Myös taloudelliset mallinnukset osoittavat tekoälypohjaisten kaksoisjärjestelmien omaavan potentiaalin painaa lisätyötehtävien marginaalikustannuksia kohti nollaa (Wu & Sundararajan 2025). Tämä haastaa käsitykset perinteisistä kompensaatiorakenteista, koska on epäselvää, pitäisikö palkkaus suhteuttaa tuolloin tuotettuun arvoon, käytettyyn aikaan vai resurssien allokointiin.
Lisäksi kaksosinfrastruktuurin omistussuhde muodostuisi keskeiseksi tekijäksi neuvotteluaseman määrittymisessä. Tapaustutkimukset osoittavat, että kun tekoälyjärjestelmät välittävät työvoimaa tai vahvistavat sitä, niin tyypillisesti omistussuhde määrittää neuvotteluvoiman ja roolin (Malik & Brem 2020). Tämä herättää kysymyksen myös siitä, miten tulonjakopolitiikka ja sosiaaliturvajärjestelmät tulisi rakentaa tilanteessa, jossa pieni osa työntekijöistä tuottaa eksponentiaalisesti enemmän arvoa kuin ennen, mutta suuri osa väestöstä saattaa jäädä kokonaan uuden tuotantomallin ulkopuolelle.
Perinteinen progressiivinen verotus perustuu ajatukseen, että tulojen kasvu korreloi työmäärän tai osaamisen kasvun kanssa lineaarisesti. Digitaalisten kaksosten maailmassa tämä suhde katkeaisi, kun yksilön tulonmuodostuskyky voisi moninkertaistua ilman vastaavaa panostuksen lisäystä. Tämä haastaisi myös ay-liikkeen perinteisen roolin, sillä kollektiivinen neuvotteluvoima perustuu historiallisesti työn tarjonnan rajoittamiseen, mutta miten on mahdollista neuvotella, jos työn tarjonta on teknisesti ottaen lähes rajaton?
Rekrytoinnin paradigman muutos
Digitaalisten kaksosten saapuminen työelämään mullistaisi myös rekrytoinnin ja urasuunnittelun perinteiset mallit, koska työnhakija ei toisi mukanaan vain omaa osaamistaan ja kokemustaan, vaan kokonaisen digitaalisen tiimin – kuratoidun joukon erikoistuneita avustajia, jotka olisi koulutettu tukemaan hänen työskentelyään. Työnhakijan arvo määrittyisikin silloin yhä enemmän hänen kyvystään orkestroida ja johtaa tätä ihmisestä ja tekoälykaksosista muodostuvaa tiimiä.
Muutoksen myötä myös rekrytoijat joutuisivat arvioimaan paitsi hakijan henkilökohtaista osaamista, myös hänen digitaalisten työkalujensa laatua, monipuolisuutta ja integraatiota. Tämä muutos on linjassa varhaisten viitekehysten kanssa, jotka asemoivat digitaaliset kaksoset yhteistyökumppaneiksi, jotka vaikuttavat siihen, miten inhimillistä osaamista arvioidaan (Agrawal ym. 2023). Kysymykset, kuten millaisia tekoälyavustajia sinulla on käytössäsi analytiikkaan, markkinointiin ja tietojenkäsittelyyn, tai miten hallitset useiden digitaalisten avustajien koordinointia, nousisivat osaksi normaalia haastatteluprosessia.
Entä mitä painoarvoa saisi hakijan oma osaaminen, jos tehokkuus perustuisikin hänen agenttiensa ja digitaalisten kaksostensa kyvykkyyteen? Tämä saattaisi muuttaa täysin käsitystämme pätevyydestä ja arvon tuottamisesta organisaatiossa. Samalla joutuisimme pohtimaan, millaista on tehdä yhteistyötä, jos lähin kollega olisikin jonkin toisen ihmisen digitaalinen kaksonen. Milloin kohtaisimme todellisen ihmisen, ja olisiko sillä oikeastaan edes väliä, jos kerran tekoälykin kykenee suorittamaan tehtävän moitteetta?
Samalla myös johtajuus demokratisoituisi merkittävästi. Varhaiset kokeilut tekoälykumppanuuteen perustuvista työnkuluista antavat viitteitä siitä, että yksilöt toimivat jo nyt useiden autonomisten agenttien johtajina (Chan ym. 2025), mikä tukee ajatusta hajautetusta johtajuudesta. Kun jokainen työntekijä johtaa omaa digitaalista tiimiään, hierarkkiset organisaatiorakenteet madaltuvat ja hämärtyvät, ja päätöksenteko jakautuu entistä laajemmalle. Perinteinen yksi johtaja ja monta alaista -malli voisi korvautua verkostomaisella rakenteella, jossa jokainen on sekä digitaalisten avustajiensa johtaja että kollaboraattori muiden digitaalisten tiimien kanssa. Tuolloin johtamistaidoista tulisi pikemminkin universaali kompetenssi kuin hierarkiaan sidottu rooli.
Kuka kantaisi vastuun kaksosestasi?
Digitaalisten kaksosten tutkimukset nostavat esiin myös merkittäviä eettisiä ja juridisia kysymyksiä. Tutkijat ovat jo jonkin aikaa korostaneet ratkaisemattomia vastuullisuuskysymyksiä, jotka koskevat erityisesti yksityisyyttä, autonomiaa ja päätöksenteon delegointia kaksosille (Naudet 2021; Davila-Gonzalez & Martin 2024). Kun kaksonen tekisi päätöksiä tai tuottaisi sisältöä sen fyysisen vastineen nimissä, niin kuka kantaisi vastuun mahdollisista virheistä tai vahingoista? Perinteinen työoikeus rakentuu olettamalle, että työntekijä itse suorittaa työtehtävänsä, joka ei välttämättä pitäisi enää paikkaansa, kun osa työstä delegoitaisiin digitaalisille avustajille.
Erityisen haastavaksi muodostuisi kysymys luottamuksellisuudesta ja tietoturvasta. Jos digitaalinen kaksonen käsittelisi arkaluonteisia asiakastietoja tai liikesalaisuuksia, niin miten varmistettaisiin, että data ei vuoda tai joudu vääriin käsiin? Tai ettei kaksonen tärvele dataa käsittelemällä sitä huolimattomasti? Organisaatiot joutuisivat kehittämään kokonaan uusia tietoturvaprotokollia, jotka huomioisivat sekä inhimillisen tavan erehtyä tai sortua huolimattomuuteen, että tekoälyn toiminnan työympäristössä.
Myös kysymys tekijänoikeuksista ja immateriaalioikeuksista muuttuisi monimutkaisemmaksi. Jos digitaalinen kaksonen loisi innovaation, keksinnön tai luovan teoksen, niin kenelle kuuluisivat sen oikeudet – työntekijälle, josta kaksonen on tehty, työnantajalle, joka kaksosen omistaa, vaiko kenties kaksosen kehittäjälle tai ylläpitäjälle? Lainsäädäntömme eivät tunnusta tekoälyä oikeussubjektiksi, mutta käytännön tilanteet voivat pakottaa meidät pohtimaan myös näitä kysymyksiä täysin uudenlaisista näkökulmista.
Vähemmän työtä, enemmän arvoa
Haasteista huolimatta digitaalisten kaksosten integraatio voisi tarjota myös merkittäviä mahdollisuuksia inhimillisemmän työelämän rakentamiseen. Myös työntekijäkeskeiset kaksostutkimukset antavat tällaisia viitteitä ehdottaessaan digitaalisia kaksosia työkaluiksi kognitiivisen kuormituksen vähentämiseen ja hyvinvoinnin parantamiseen (Davila-Gonzalez & Martin 2024). Jos työntekijä voisi delegoida rutiinitehtäviä ja aikaa vieviä prosessejaan digitaalisille avustajilleen, hänelle jäisi enemmän tilaa luovuudelle, strategiselle ajattelulle ja inhimilliselle vuorovaikutukselle.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa merkittäviä parannuksia työn ja yksityiselämän tasapainoon. Vanhempi voisi osallistua lapsensa päivähoitoon keskellä työpäivää, kun digitaalinen kaksonen hoitaisi samanaikaisesti rutiinikokouksen. Luova työntekijä voisi keskittyä paremmin luovaan tilaan ja innovaatioon vaativissa tehtävissä, kun hänen kaksosensa huolehtisi sähköposteista ja aikataulujen koordinoinnista. Myös työuupumuksen riski voisi pienentyä, kun ihmisen ei tarvitsisi tehdä kaikkea itse.
Paradoksaalisesti ajatellen voidaan siis todeta, että teknologia, jolla on potentiaali moninkertaistaa tuottavuus, voisi johtaa myös tilanteeseen, jossa ihmiset työskentelevät vähemmän, mutta tuottavat enemmän arvoa – ja ennen kaikkea kokevat työnsä mielekkäämmäksi. Digitaaliset kaksoset voisivat hoitaa sen, mikä on automatisoitavissa, jättäen ihmisille tehtävät, mitkä tekevät työstä palkitsevaa: ongelmanratkaisun, luovuuden, strategisen ajattelun ja merkitykselliset ihmissuhteet.
Tämä edellyttäisi kuitenkin asennemuutosta. Työnantajien olisi luovuttava läsnäolovelvoitteista ja kellonaikaan sidotusta työnteosta, ja arvioitava suoritusta todellisen arvonluonnin, ei työtuntien perusteella. Samalla työntekijöiden olisi opittava uudenlaisia taitoja. Useat katsaukset toteavat, että inhimillisten digitaalisten kaksosten tehokas käyttö vaatisi uusia kompetensseja niin yhteistyössä, tulkinnassa kuin valvonnassakin (ks. Lin ym. 2024). Toisin sanoen työntekijöiden olisi opittava uutta digitaalisten tiimien johtamisesta, kyvystä kommunikoida tekoälyn kanssa sekä kriittisestä arviointikyvystä ja tekoälylukutaidosta.
Digitaalisten kaksosten vallankumouksessa onkin lopulta kysymys siitä, rakennammeko järjestelmiä, jotka keskittävät valtaa ja vaurautta, vai demokratisoimmeko tuottavuutta ja vapautamme ihmisten aineetonta pääomaa merkityksellisempään työhön. Nämä kysymykset vaativat vastauksia eivät pelkästään oligarkeilta ja teknokraateilta, vaan myös työntekijöiltä, johtajilta, päättäjiltä ja kansalaisilta. Työn tulevaisuutta kirjoitetaan juuri nyt, ja meillä jokaisella on näkemys siitä, millä tavoin sen tulisi tapahtua.
Lähteet
Abdelrahman, M., Macatulad, E., Lei, B., Quintana, M., Miller, C. & Biljecki, F. (2025). What is a Digital Twin anyway? Deriving the definition for the built environment from over 15,000 scientific publications. Building and Environment, 274, Article 112748. https://doi.org/10.1016/j.buildenv.2025.112748
Agrawal, A., Thiel, R., Jain, P., Singh, V., & Fischer, M. (2023). Digital twin: Where do humans fit in? arXiv:2301.03040.
Asad, U., Khan, M., et al. (2023). Human-centric digital twins in industry: A comprehensive review of enabling technologies and implementation strategies. Sensors, 23, 3938.
Boyes, H. & Watson, T. (2022). Digital twins: An analysis framework and open issues. Computers in Industry, 143, 103763. https://doi.org/10.1016/j.compind.2022.103763
Chan, A., Di, C., Rupertus, J., Smith, G., Rao, V., Ribeiro, M. H., & Monroy-Hernández, A. (2025). Redefining research crowdsourcing: Incorporating human feedback with LLM-powered digital twins. arXiv:2505.24004.
Davila-Gonzalez, S., & Martin, S. (2024). Human digital twin in Industry 5.0: A holistic approach to worker safety and well-being. Sensors, 24(2), 655.
Lin, Y., et al. (2024). Human digital twin: A survey. Journal of Cloud Computing. https://doi.org/10.1186/s13677-024-00691-z
Malik, A. A., & Brem, A. (2020). Man, machine and work in a digital twin setup: A case study. arXiv:2006.08760.
Naudet, Y. (2021). Human digital twin in Industry 4.0: Concept and requirements. In Proceedings of [conference].
Semeraro, C., Lezoche, M., Panetto, H., and Dassisti, M. (2021). Digital twin paradigm: A systematic literature review. Computers in Industry, 130, 103469. doi: 10.1016/j.compind.2021.103469.
Schleich, B., Anwer, N., Mathieu, L., and Wartzack, S. (2017). Shaping the digital twin for design and production engineering. CIRP Annals, 66(1), 141–144. doi: 10.1016/j.cirp.2017.04.040.
Tao, F., Cheng, J., Qi, Q., Zhang, M., Zhang, H., and Sui, F. (2017). Digital twin-driven product design, manufacturing and service with big data. The International Journal of Advanced Manufacturing Technology, 94(9-12), 3563–3576. doi: 10.1007/s00170-017-0233-1
Wu, C., & Sundararajan, A. (2025). Incentives for digital twins: Task-based productivity enhancements with generative AI. arXiv:2509.08732.
Martti Asikainen
Communications Lead
Finnish AI Region
+358 44 920 7374
martti.asikainen@haaga-helia.fi
Kirjoitus on julkaistu osana Haaga-Helian Tekoäly ja yhdenvertaisuus työyhteisöissä (ReiluAI) -hanketta, joka edistää tekoälyn yhdenvertaista ja eettistä käyttöä asiantuntija- ja tietotyössä kestävällä ja osallistavalla tavalla. Hanketta rahoittaa Työsuojelurahasto.
Finnish AI Region
2022-2025.
Media contacts