EU:n digitaalinen koontisäädösehdotus: innovaatioiden moottori vai sääntelyn viidakko?
Voiko digitaalinen koontisäädös olla ratkaisu EU:n sääntelytulvaan? Komission ehdotus lupaa helpotusta yrityksille, mutta samalla se herättää kysymyksiä siitä, kuka hyötyy eniten ja pääsevätkö pk-yritykset mukaan digitaalitalouden kilpajuoksuun.
Teksti: Juuli Venkula, 22.1.2026 | Kuva: Adobe Stock Photos
Euroopan komission marraskuussa 2025 ehdottama digitaalinen koontisäädös (eng. Digital Omnibus) edustaa merkittävää askelta kohti yhtenäisempää ja tehokkaampaa EU:n digitaalista sääntelyä. Komission mukaan säädös on osa laajempaa pyrkimystä yksinkertaistaa EU:n digitaalista sääntelykehystä tuoden yrityksille huomattavia säästöjä ja edistää innovaatiota (Euroopan komissio 2025).
Digitaalisen koontisäädöksen ehdotus pohjautuu Draghin syyskuussa 2024 julkaistuun kilpailukykyraporttiin, joka korosti sääntelyyn liittyvien esteiden purkamisen merkitystä Euroopan talouskasvulle (Draghi 2024). Tässä kirjoituksessa käyn tiiviisti läpi mistä digitaalisessa koontisäädöksessä on kyse, teen nostoja keskeisimmistä uudistusehdotuksista sekä pohdin innovaation ja sääntelyn tasapainoa sääntelystrategiana.
Mikä on digitaalinen koontisäädös?
EU:n digitaalinen sääntelykehys on viime vuosina laajentunut merkittävästi. Se kattaa nykyään useita erillisiä säädöksiä, kuten digimarkkinasäädöksen (DMA), digipalvelusäädöksen (DSA), datasäädöksen (DA), datanhallinta-asetuksen, tekoälyasetuksen (AI Act), tietosuoja-asetuksen (GDPR) sekä digitaalisen rahoituksen säädökset (DORA, DLT-pilottiasetus). Laajentumisen seurauksena sääntelykokonaisuus on muodostunut hajanaiseksi ja monimutkaiseksi, mikä aiheuttaa yrityksille merkittävää hallinnollista taakkaa.
Nykyinen tilanne on erityisen haastava etenkin innovaattoreille ja pienille yrityksille, joiden resurssit sääntelyvaatimusten täyttämiseen ovat rajalliset (Hynönen et al. 2023). Monimutkaisen sääntelyn soveltaminen edellyttää useiden tahojen yhteistyötä. Digitaalinen koontisäädös jatkaa EU:n ”omnibus”-perinnettä, eli tapaa luoda koontisäädöksiä, joilla yhdistetään ja päivitetään useita säädöksiä kerralla.
Aiempia esimerkkejä ovat vuoden 2010 Omnibus I -direktiivi finanssivalvonnan alalla ja vuoden 2020 kuluttajansuojasääntöjen nykyaikaistamiseen tähtäävä omnibus-direktiivi (Euroopan komissio 2025). Tekoälyä hyödyntävät sovellukset eli applikaatiot ovat keskeinen osa alustataloutta, jolle on ominaista EU-sääntelyn kerrostuminen sekä erilaisten sääntelymallien yhdistely sääntelystrategiana (Alén, 2023), jota EU pyrkii keventämään tulevalla säädöksellään.
Digitaalinen koontisäädös koostuu kahdesta eri asetusluonnoksesta: yleisestä digitaalisen lainsäädännön koontiasetuksesta ja erillisestä AI-koontiasetuksesta. Lisäksi paketti sisältää ehdotuksen eurooppalaisista yrityslompakoista sekä dataunionistrategian, minkä pyrkimyksenä on taata korkealaatuinen data tekoälyn käyttöön (Euroopan komissio 2025).
Elokuussa 2024 julkaistun tekoälyasetuksen toimivuustarkastelu on tullut varsin nopeasti ajankohtaiseksi. On poikkeuksellista jopa EU:sta puhuttaessa, että tekoälyasetusta, jota ei ole vielä alettu edes täysimääräisesti soveltamaan, lähdetään korjaamaan koontisäädöksillä (Lång et al. 2025). Etenkin tekoälyasetuksen siirtymäajat, tekoälyä koskevien standardien hidas valmistuminen sekä riittävän tuen varmistaminen yrityksille ovat aiheuttaneet nopean uudelleentarkastelun tarpeen.
Mikä muuttuu ja koska?
Digitaalisen koontisäädöksen keskeiset muutokset kohdistuvat ennen kaikkea säädösten välisiin rajapintoihin. Käytännön tasolla muutokset koskevat esimerkiksi tekoälyasetuksen suuririskisten tekoälyjärjestelmien siirtymäaikojen pidennyksiä enintään 16 kuukaudella alkuperäisestä, kyberturvallisuusraportoinnin keskittymistä yhteen asiointipisteeseen ja käyttäjäystävällisempiä evästesääntöjä.
Myös neljää datasäädöstä ehdotetaan yhdistettäväksi yhteen säädökseen. Pk-yritysten näkökulmasta pidän tärkeänä etenkin helpotuksia tekoälyasetuksen dokumentaatiovaatimuksiin sekä sääntelyn testiympäristöjen laajempaa käyttöönottoa.
Digitaalinen koontisäädös sisältää myös useita kohdennettuja muutoksia EU:n tietosuoja-asetukseen (GDPR, 2016/679). Esimerkiksi henkilötietojen käsitettä esitetään täsmennettäväksi pseudonymisoitujen tietojen osalta, joiden luonne henkilötietoina riippuisi selkeämmin tunnistamismahdollisuuksista. Myös ePrivacy-säännöt siirrettäisiin GDPR:n alle. Lisäksi esimerkiksi henkilötietojen käsittely tekoälyn kehittämisen ja käytön yhteydessä liitettäisiin oikeutetun edun käsittelyperusteeseen (Lång et al 2025).
Digitaalinen koontisäädös pyrkii noudattamaan teknologianeutraalia lähestymistapaa, joka ei lukitse kehitystä tiettyyn teknologiaan. Tämä on erityisen tärkeää nopeasti kehittyvällä digitaalisella alalla, sillä kuten datasäädöksen ja tekoälyasetuksen valmistelussa on havaittu, niin teknologiaspesifi lainsäädäntö vanhenee nopeasti (Hynönen et. al. 2023). Teknologian nopeassa kehityksessä lainsäädäntö tulee lähes poikkeuksetta jälkijunassa.
Aikataulullisesti digitaalinen koontisäädös etenee vaiheittain. Komission ehdotuksen jälkeen säädös käsitellään tavanomaisessa EU-lainsäädäntömenettelyssä, joka tarkoittaa sitä, että Euroopan parlamentin ja neuvoston on hyväksyttävä se, jotta prosessi etenee. Sen jälkeen muutokset tulevat sovellettaviksi joko suoraan tai kansallisen täytäntöönpanon kautta. Poliittisen prosessin muutosten läpiviemiseksi on ennustettu olevan haastava, sillä muutosehdotukset ulottuvat myös yleisen tietosuoja-asetuksen keskeiseen sisältöön (Lång et al. 2025).
Tästä syystä on tärkeää seurata paitsi EU-tasoisia muutoksia myös sitä, miten ne heijastuvat kansalliseen sääntelyyn, valvontakäytäntöihin ja viranomaisohjeistukseen.
Innovaation ja sääntelyn tasapaino
Digitaalisen koontisäädöksen keskeinen tavoite on siis vähentää yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa ja kustannuksia sekä parantaa oikeusvarmuutta ja ennakoitavuutta. Euroopan komission (2025) arvion mukaan tämä voi tuoda yrityksille jopa miljardien eurojen säästöt, jotka syntyvät erityisesti päällekkäisten raportointivelvoitteiden poistamisesta sekä yhtenäisistä digitaalisista prosesseista ja työkaluista (2025). Sääntelyn yksinkertaistaminen vapauttaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten resursseja innovaatioon ja kasvuun. Tämä on kriittistä, sillä digitalisaatio muokkaa perustavanlaatuisesti liiketoimintamalleja ja arvoketjuja (Hynönen et al 2023).
EU:n sääntelyroolia on hahmotettu myös osana laajempaa ”Bryssel-efektiä”, jossa EU:n sääntely vaikuttaa globaalisti kaikkeen lainsäädäntöön sekä toimintatapoihin. Tämä ilmiö kuvaa sitä, miten EU:n sisämarkkinoille luodut säännöt leviävät markkinavoimien kautta maailmanlaajuisiksi standardeiksi (Bradford 2023). Esimerkiksi EU:n GDPR on toiminut mallina usean maan tietosuojalainsäädännölle.
EU:n roolia digitaalisen ympäristön sääntelijänä voidaan kuvata perusoikeuksiin pohjautuvaksi erotuksena Kiinan valtiojohtoisesta ja Yhdysvaltojen markkinavetoisesta mallista. Perusoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta korostavaa eurooppalaista mallia on kritisoitu ylisääntelystä ja sananvapauden rajoittamisesta, mutta toisaalta kompromissien haku jäsenmaiden kesken hillitsee ääripäitä (Bradford 2023).
Lisäksi on huomioitavaa, että valtaosa teknologiajäteistä ja digitaalisesta vallasta keskittyy Yhdysvaltoihin. Suomi sekä lähes koko maailma ovat esimerkiksi erittäin riippuvaisia yhdysvaltalaisen Microsoftin tarjoamista palveluista. Ei ole olemassa eurooppalaista Googlea, Metaa, Amazonia tai Applea (Bradford 2023). Nähdäkseni valuttana tätä nykyä pidettävän datan ja verovarojen valumiselle Yhdysvaltoihin on puututtava EU:n sääntelyllä. Toisaalta digisääntelyn keventäminen hyödyttää myös EU:n ulkopuolisia toimijoita.
Digitaalinen koontisäädös pyrkii löytämään tasapainon innovaatioiden edistämisen ja tarvittavan sääntelyn välillä. Tämä on haastava tehtävä, sillä digitalisaatio etenee nopeasti ja muuttaa perustavanlaatuisesti talouden rakenteita esimerkiksi siirryttäessä kohti alustataloutta. Teknologian ja sääntelyn välinen kilpajuoksu jatkuu tauotta (esim. Alén 2023). Tasapainoa voidaan etsiä etenkin teknologianeutraalilla lähestymistavalla, suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja luomalla innovaatiomyönteinen sääntelykehys, joka mahdollistaa uusien liiketoimintamallien kehittämisen (Hynönen et al 2023). Digitaalinen koontisäädös on nähdäkseni ensimmäinen konkreettinen askel kohti Draghin (2024) suosittelemaa ketterämpää sääntelykulttuuria.
Lopuksi
Digitaalinen koontisäädös edustaa EU:n pyrkimystä vastata digitalisaation sääntelyn ja innovaation haasteisiin yhtenäisellä tavalla. Parhaimmillaan se voi sekä vähentää yritysten hallinnollista taakkaa että edistää innovaatiota ja kilpailukykyä. Toisaalta sen on kritisoitu vahvistavan suurten toimijoiden valtaa entisestään, sillä niillä on tyypillisesti paremmat resurssit seurata laajoja lainsäädäntömuutoksia. Sääntelyn kerrostuminen ja pirstaloituminen luovat omat haasteensa etenkin pk-yrityksille hyvistä pyrkimyksistä huolimatta.
Sääntelytulvassa digitaalinen koontisäädös luo pilkahduksen toivoa sääntelyn selkeyttämisestä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että digitaalisen koontisäädöksen osalta olemme vasta ehdotusvaiheessa. Neuvoston ja parlamentin lainsäädäntöprosessin myötä digitaalisen koontisäädöksen lopullinen sisältö voi muuttua olennaisesti. Samalla sen voimaantulo voi venyä EU-lainsäädännölle tyypillisesti vasta vuosien päähän.
Epävarmassa sääntelytilanteessa yritysten on kuitenkin aloitettava valmistautumaan muun muassa tekoälyasetuksen velvoitteiden voimaan tuloon etenkin suuririskisten tekoälyjärjestelmien tarjoajien osalta. Tasapaino innovaation ja sääntelyn välillä on keskeinen kysymys erityisesti tekoälyn, datatalouden ja alustatalouden toimijoille. Aika näyttää, pääseekö digitaalinen koontisäädös sille asetettuihin tavoitteisiin. Yrityksille viesti on kuitenkin selvä – digisääntely ei ole kevenemässä määrällisesti, mutta sen laadullinen kehittäminen on nyt EU-tason keskiössä. Tästä syystä suosittelen yrityksiä seuraamaan tarkasti digitaalisen koontisäädöksen etenemistä.
Lähteet
Alén, A. Alustojen julkisuutta ja juridiikkaa Defensor Legis 2/2024 s. 286–293
Bradford, A. 2023 Digital empires: the global battle to regulate technology. Oxford University Press
Draghi, M. 2024. The future of European competitiveness. European Commission. Saatavilla: https://commission.europa.eu/topics/competitiveness/draghi-report_en
Euroopan komissio. (2025) Yksinkertaisempi EU:n digisääntely ja digitaaliset lompakot tuovat yrityksille miljardisäästöt ja edistävät innovointia. Lehdistötiedote 19.11.2025. Saatavilla: https://ec.europa.eu/commission/presscorner/detail/fi/ip_25_2718
Hynönen, K. – Leino, S.– Bützow, A.r. 2023. Euroopan datatalouden uudet säännöt: Tarkastelussa datasäädös ja tekoälyasetus. Defensor Legis 3/2023 s. 466–488
Lång, J.; Haapanen, A.; Tuohino, J.; Fredman, R; Sandvik, D. 2025 Komissio ehdottaa digitaalisen sääntelyn yksinkertaistamista ja tehostamista (Digital Omnibus) Saatavilla: https://www.dittmar.fi/news/digital-omnibus/ (luettu 18.12.2025)
Finnish AI Region
2022-2025.
Media contacts