Pohjoismaiset yritykset sijoittavat tekoälyyn ennätysmääriä – vain neljä prosenttia näkee vahvoja tuottoja
Kolme laajaa tutkimusta paljastavat kasvavan kuilun tekoälyinvestointien ja liiketoimintahyötyjen välillä Tanskassa, Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Löydökset herättävät kysymyksen, onko Pohjoismaihin vaarassa syntyä tekoälykupla.
Teksti: Martti Asikainen 25.3.2026 | Kuva: Adobe Stock Photos
Pohjoismaiset yritykset ovat ottaneet tekoälyn käyttöön lähes poikkeuksetta. Silti vain neljä prosenttia niistä saavuttaa vähintään viisinkertaisen tuoton sijoitukselleen, selviää Boston Consulting Groupin maaliskuussa julkaisemasta tutkimuksesta. Luku on samaa tasoa globaalien ja eurooppalaisten kilpailijoiden kanssa, mutta hätkähdyttävän matala ottaen huomioon alueen mittavan panostuksen.
BCG:n tutkimus perustui yli 300 ylimmän johdon edustajan haastatteluihin pohjoismaisissa suurissa ja keskikokoisissa yrityksissä. Sen mukaan johtajat odottavat tekoälyn kasvattavan liikevaihtoa noin 30 prosenttia ja alentavan kustannuksia noin 25 prosenttia vuoteen 2029 mennessä, ja odotukset ovat selvästi korkeammat kuin eurooppalaisilla ja globaaleilla verrokeilla. Juuri tämä kunnianhimon ja nykyisten tuottojen välinen kuilu on BCG:n mukaan alueen keskeisin riski.
Pohjoismaiset yritykset suuntaavat suhteettoman suuren osan tekoälybudjeteistaan valmiisiin ohjelmistoratkaisuihin. BCG:n mukaan 40–50 prosenttia tekoälyinvestoinneista kohdistuu standardituotteisiin, kun vastaava osuus globaaleilla ja EU:n kilpailijoilla on 8–11 prosenttia. Globaalit edelläkävijät investoivat sen sijaan selvästi enemmän kokonaisvaltaisiin, liiketoimintaa uudistaviin käyttötapauksiin, jotka tuottavat tyypillisesti paremman tuoton.
Tämä selittää osaltaan, miksi tehokkuushyödyt ovat näkyvissä mutta liikevaihdon kasvu jää vaikeammin saavutettavaksi. Yritykset käyttävät tekoälyä olemassa olevien tehtävien automatisointiin eivätkä uusien tuotteiden, palveluiden tai liiketoimintamallien rakentamiseen. BCG varoittaa, että pysyvä kuilu voi johtaa tekoälykuplaan pohjoismaisissa talouksissa.
Tyytyväisyys peittää syvemmät haasteet
Sama kuva piirtyy muistakin tuoreista selvityksistä. Jo neljättä kertaa julkaistu Nordic State of AI -raportti ilmestyi viime vuoden maaliskuussa AMD Silo AI:n ja AI Finlandin toimesta. Tutkimuksessa kartoitettiin yli 120 yritystä ja 17 julkisen sektorin organisaatiota eri puolilta Pohjoismaita.
Pintapuolisesti kuva on optimistinen: noin 60 prosenttia tutkituista yrityksistä ilmoitti olevansa tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä tekoälytuloksiinsa. Yritysten osuus, joilla on käytössään viralliset menettelyt tulosten arvioimiseksi, nousi yhdessä vuodessa 25 prosentista yli 40 prosenttiin.
Saman raportin mukaan riittämättömät investoinnit ovat kuitenkin nyt syrjäyttäneet osaajapulan tekoälyn skaalautumisen suurimpana esteenä. Muutos viittaa siihen, että organisaatiot ovat siirtyneet yli varhaisen kokeiluvaiheen mutta kamppailevat seuraavan askeleen rahoittamisessa.
Parhaita tuloksia raportoivilla yrityksillä on yksi yhteinen piirre: ne käyttävät tekoälyä osana ydintuotteitaan ja pyrkivät kilpailuedun hankkimiseen sisäisen tehokkuuden parantamisen sijaan. Tämä ero vastaa suoraan BCG:n tunnistamaa investointimallia.
– Kova kilpailu globaalissa teknologiamaisemassa edellyttää yrityksiltä paitsi tekoälyn omaksumista myös keskeisten arvonluonnin haasteiden ratkaisemista. Niihin kuuluvat laajamittainen integrointi liiketoimintaprosesseihin, tekoälyosaajien hankinnan monimutkaisuuden hallinta sekä vahvan tekoälyinfrastruktuurin rakentaminen, totesi Silo AI:n toimitusjohtaja ja yhteisperustaja Peter Sarlin.
Tuotot jäävät Euroopasta jälkeen
Kolmas selvitys vahvistaa saman suuntauksen. Deloitten kyselytutkimus perustui 1 742 johtajan vastauksiin, joista 266 edusti pohjoismaisia yrityksiä.
Investointihalukkuus on korkea: noin 70 prosenttia pohjoismaisista yrityksistä kohdentaa vähintään 10 prosenttia IT-budjetistaan tekoälyyn. Tuotot kuitenkin realisoituvat selvästi hitaammin kuin muualla Euroopassa. Alle 40 prosenttia pohjoismaisista organisaatioista odottaa merkittäviä tuottoja generatiiviselta tekoälyltä vuoden kuluessa, kun muualla Euroopassa yli puolet odottaa tuottoja samassa ajassa.
Ero on vieläkin selvempi niin sanotun agenttitekoälyn kohdalla. Nämä monivaiheisia tehtäviä itsenäisesti suorittavat järjestelmät herättävät pohjoismaisissa yrityksissä enemmän epäluuloa kuin muualla: 58 prosenttia alueen vastaajista arvioi merkittävien tuottojen edellyttävän vähintään kolmea vuotta, kun muualla Euroopassa vastaava osuus on 37 prosenttia.
Deloitte havaitsi myös eroja johtamistavassa. Pohjoismaisista vastaajista 43 prosenttia luottaa tekoälykäyttötapausten tunnistamisessa alhaalta ylöspäin -malliin, jossa aloite lähtee yksittäisiltä työntekijöiltä tai tiimeiltä. Muualla Euroopassa vastaava osuus on 32 prosenttia. Malli on osallistava, mutta se voi hajauttaa prioriteetteja, kaventaa rahoitusta ja hidastaa siirtymää kohti liiketoimintaa uudistavia tuloksia. Raportti korostaa, että ylimmän johdon on aktiivisesti kytkettävä tekoälyhankkeet liikevaihdon kasvun ja markkinaerottautumisen tavoitteisiin eikä jätettävä niitä yksin IT-osastojen vastuulle.
Pohjoismailla on kuitenkin myös rakenteellisia vahvuuksia. Eurostatin vuoden 2025 tilastojen mukaan pohjoismaiset kansalaiset johtavat Eurooppaa generatiivisen tekoälyn käytössä: Norja on ensimmäinen, Tanska toinen ja Suomi kolmas, ja kaikki ylittävät selvästi EU:n keskiarvon 32,7 prosenttia.
Pohjoismaat ja Baltian maat ovat lisäksi asettaneet yhteisen tavoitteen johtaa maailmaa tekoälytutkimuksessa ja -sovelluksissa. Vuonna 2025 Pohjoismainen neuvosto perusti New Nordics AI -keskuksen koordinoimaan alueen yhteisiä ponnisteluja. Google ja Microsoft ovat varhaisten tukijoiden joukossa, joskin niiden panostamia summia ei ole julkistettu.
Kupla vai ei?
BCG:n johtopäätös on jyrkimpiä. Pohjoismaisten yritysten vuoteen 2029 kohdistamat vaikutusodotukset ovat kaksi tai kolme kertaa korkeammat kuin globaaleilla kilpailijoilla. Jos investointien tuoton kuilu säilyy, pohjoismaiset taloudet voivat BCG:n mukaan menettää merkittävästi asemiaan globaaleille ja eurooppalaisille kilpailijoilleen.
On syytä huomata, että kaikki kolme raporttia perustuvat johtajien itse raportoimiin kyselytietoihin, joten kukaan ulkopuolinen taho ei ole vahvistanut ilmoitettuja tuottolukuja. Pohjoismaissa on silti kunnianhimoa, infrastruktuuria ja kasvava joukko yrityksiä, joilla on käytössään menettelyt tulosten mittaamiseen.
Riittääkö se kuromaan umpeen odotusten ja todellisuuden välisen kuilun, on kysymys, johon vastaus selviää viimeistään vuosikymmenen loppuun mennessä.
