Tekoälyn käyttöönotto yrityksissä ei näy juurikaan viivan alla, sanoo tutkija Umair Ali Khan
Suomalaisyritykset käyttävät tekoälyä tehokkaasti, mutta niiltä puuttuvat rakenteelliset edellytykset muuntaa tehokkuus liikevaihdoksi, sanoo Umair Ali Khan. Pohjoismainen data paljastaa kuilun laajuuden: yli neljä viidestä organisaatiosta raportoi tekoälyn parantaneen tehokkuutta, mutta vain harva näkee sen kasvuna.
Teksti: Martti Asikainen, 13.7.2026 | Kuva: Haaga-Helia
Suomalaisyritykset hyödyntävät tekoälyä laajasti, mutta harva onnistuu muuttamaan sitä liiketoiminnan kasvuksi, kertoo Umair Ali Khan, joka toimii vanhempana tutkijana EU-rahoitteisessa Finnish AI Regionissa (FAIR) ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa.
FAIR:in julkaisemassa analyysissä Khan ja hänen kollegansa Martti Asikainen esittävät, että vaje ei ole teknologinen, vaan ennen kaikkea rakenteellinen. Yrityksillä on käytössään työkalut, mutta ei niitä organisatorisia järjestelmiä, joita tarvitaan tekoälyn hyötyjen siirtämisessä liikevoittoihin.
Deloitten State of AI in the Nordics 2026 -kyselyn mukaan 79 % pohjoismaisista organisaatioista ilmoittaa tekoälyn parantaneen tehokkuutta, mutta vain 18 prosenttia raportoi siitä seuranneesta liikevaihdon kasvusta. Tilastokeskuksen helmikuussa julkaiseman kyselyn mukaan puolestaan 80 % tekoälyä käyttävistä suomalaistyöntekijöistä ilmoitti sen nopeuttavan työtään noin 5,5 tuntia kuukaudessa.
Tekoäly ilman omistajaa
Khan, joka työskentelee suoraan suomalaisyritysten kanssa FAIR:in konsultointipalvelun kautta, sanoo näkemänsä kuvion vastaavan kansallista dataa: työkaluja otetaan käyttöön, prosesseja tehostetaan, aikaa säästyy, mutta hyödyt jäävät sen tiimin sisälle, joka ne tuotti. Tehokkuushyödyt eivät leviä tai kumuloidu koko organisaation kyvykkyydeksi ilman tietoista johtamispanosta.
Khan nostaa esiin erityisesti yhden rakenteellisen puutteen. Deloitten raportin mukaan vain joka viidennellä pohjoismaisella organisaatiolla on nimetty henkilö, joka vastaa tekoälyn arvon toteutumisesta. Ilman tätä vastuunkantoa onnistuneita pilotteja mitataan tai skaalataan vain harvoin tiimin ulkopuolelle.
– Ilman omistajuutta ei ole mittaamista. Ilman mittaamista ei ole skaalaamista. Samalla se tarkoittaa myös sitä, että kun pilotti onnistuu, opittu asia jää pilotin sisälle sen sijaan, että se leviäisi koko organisaatioon, Khan toteaa.
Khan ja Asikainen tunnistavat kolme piirrettä, jotka ovat yhteisiä yrityksille, jotka onnistuvat muuttamaan tekoälyn käytön arvoksi: nimetty henkilö, joka seuraa liiketoiminnan tuloksia käyttöönottomittareiden sijaan; tietoiset pyrkimykset viedä onnistuneita pilotteja tiimirajojen yli; ja tiedon siirtäminen johtamistehtävänä, ei asiana, joka tapahtuu itsestään.
Asiantuntijoiden tarve laskussa
FAIR:in oma kyselytutkimus viittaa samansuuntaiseen kehitykseen. Niiden suomalaisyritysten osuus, jotka suunnittelevat palkkaavansa oman tekoälyasiantuntijan, on laskenut 60 prosentista 33 prosenttiin viidessä vuodessa, vaikka tekoälyn käyttö on samaan aikaan yleistynyt. Kyselyyn vastasi 200 suomalaista yritysjohtajaa.
Kyselyn mukaan suurimmat esteet laajemmalle tekoälyn käyttöönotolle olivat osaamis- ja tietovajeet (33 %), tietoturva (29 %) sekä sääntely ja vaatimustenmukaisuus (28 %), joita seurasivat ajan ja resurssien puute (26 %) sekä kustannukset tai epävarma tuotto (24 %). Khanin mukaan tulokset vastaavat pitkälti myös hänen omia havaintojaan yrityskonsultin tehtävässä..
Myös sääntelytietoisuus on hänen mukaansa yhä vähäistä. FAIR:in kyselytutkimuksen mukaan vain 25 % yrityksistä ilmoitti tuntevansa EU:n tekoälyasetuksen kohtalaisen hyvin tai hyvin, vaikka asetus on ollut osittain voimassa helmikuusta 2025 lähtien. Sen jäljellä olevat velvoitteet tulevat täysimääräisesti voimaan 2. elokuuta 2026.
Tutkimusyhteyksiä hyödynnetään vähän
Khan ja Asikainen nostavat esiin myös kuilun Suomen tutkimusosaamisen ja yritysten välillä. Jopa niiden suomalaisyritysten joukossa, jotka toteuttavat edistyneitä tekoälyhankkeita, vain joka viides tekee suoraa yhteistyötä yliopiston tai tutkimuslaitoksen kanssa. Tämä käy ilmi Demos Helsingin vuoden 2026 tutkimuksesta.
Khanin mukaan tällaiseen yhteistyöhön osallistuvat yritykset onnistuvat todennäköisemmin viemään tekoälyhankkeensa valmiiksi tuotteiksi. Tosin hän muistuttaa, etteivät kumppanuudet yksin auta yrityksiä, joilta puuttuu sisäinen kyky hyödyntää niistä syntyvää tietoa ja osaamista.
Investoinnit kasvavat, valmius laskee
Deloitten pohjoismainen kysely paljasti myös kasvavan ristiriidan kunnianhimon ja valmiuden välillä. Vain 5 % pohjoismaisista organisaatioista suunnittelee lisäävänsä tekoälyinvestointejaan tänä vuonna, samalla kun strateginen valmius on laskenut 61 %:sta 43 %:iin ja osaamisvalmius 33 %:sta 14 %:iin.
Khanin mukaan kuilun kurominen edellyttää, että tekoälyä kohdellaan strategisena toimintona, jolla on nimetty omistaja sen sijaan, että se olisi olemassa oleviin työnkulkuihin lisätty työkalu.
– Tämä on ennen kaikkea johtamiskysymys, eikä tekninen kysymys, hän pohtii.
Khanin ja Asikaisen kirjoittama analyysi nojaa vahvasti FAIR:in omiin kyselyihin ja konsultointityöhön, minkä lisäksi siinä hyödynnetään ulkoisia lähteitä, kuten Deloittea, Tilastokeskusta ja Kansainvälistä työjärjestöä (ILO). Voit tutustua koko analyysiin tämän linkin kautta.
