Suomalaiset yritykset ostavat tekoälyä, eivät kehitä sitä
Suomi tarjoaa laajaa T&K-tukea, mutta liian harva yritys hyödyntää sitä muuttaakseen tekoälyn käyttöönoton kestäväksi innovaatioksi ja liiketoiminta-arvoksi.
Umair Ali Khan, 22.9.2026 | Kuva: Adobe Stock Photos (muokattu tekoälyllä)
Suomi on asettanut kansallisen tavoitteen nostaa tutkimus- ja kehitysmenot 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että suomalaiset yritykset kykenevät muuttamaan uudet teknologiat prosesseiksi, tuotteiksi ja kasvuksi. Tekoäly on viime vuosien merkittävin testi sille, johtaako vastaavanlainen panostus aitoon liiketoiminnan uudistumiseen.
Yrityksiä ei enää tarvitse vakuutella tekoälyn merkityksestä. Sen käyttö kasvaa nopeasti, ja säännöllisten käyttäjien osuus on yli kaksinkertaistunut vuodessa. Mutta käyttöönotto etenee nopeammin kuin tutkimus- ja kehitystyö, jota tarvittaisiin tekoälyn muuttamiseksi uusiksi tuotteiksi, uudistetuiksi prosesseiksi ja kestäväksi kilpailueduksi.
Tekoälyn käyttäminen ei ole sama asia kuin sen avulla rakennettu erottuva osaaminen. Tekoälyn ostaminen ei sellaisenaan luo pysyvää kilpailuetua, koska kilpailijatkin ostavat samoja tuotteita. Kehitystyössä yritys tunnistaa arvokkaan ongelman, rakentaa ja testaa ratkaisun, mittaa sen vaikutuksia ja hioo sitä useiden kierrosten kautta. Se myös pitää ratkaisun toimivana, kun liiketoimintatarpeet, data, mallit ja säännökset muuttuvat.
Kehityshanke ei ole ohjelmistohankinta
Yksi projekteistamme havainnollistaa yleistä haastetta käytännön tasolla.
Kumppaniyrityksemme toi meille yksinkertaiselta kuulostavan pyynnön muuttaa asiakkaiden ostotilaukset myyntitilauksiksi, jotka siirtyisivät suoraan sen omaan järjestelmään. Käytännössä ratkaisun piti poimia tuotetiedot hyvin erimuotoisista asiakirjoista, hinnoitella jokainen tuote jäljitettävästi hinnaston mukaan ja tuottaa lopullinen myyntitilaus luotettavuustietoineen.
Todellinen haaste oli käsitellä todellisten asiakirjojen kirjavuutta ja toistaa se harkinta, jota työntekijät käyttivät, kun tieto oli puutteellista tai ristiriitaista. Kyse ei ole ohjelmiston ostamisesta, vaan jatkuvasta rakentamisen, testaamisen, mittaamisen ja parantamisen kehästä.
Silti moni yritys odottaa tekoälykehityksen olevan tavallinen ohjelmistohankinta. Rekrytoidessani yrityksiä EU-rahoitteisiin T&K-hankkeisiin törmään usein toiveeseen saada nopea ja edullinen tuote, mutta harvemmin haluun sitoa henkilöstöä ja johdon huomiota kahden tai kolmen vuoden yhteiskehityshankkeeseen.
Kynnys yhteistyöhön on korkea
Asiantuntijakokemukseni perusteella uskallan väittää, että yksi syy siihen, ettei tekoälyn käyttöönotto tuota skaalautuvia ratkaisuja, on yliopistojen ja tutkimuslaitosten käyttämätön yhteistyöpotentiaali. Toisaalta myös haluttomuus on ymmärrettävää. Ilmainen tuki ei ole sama asia kuin kustannukseton tuki.
Vaikka asiantuntemus rahoitettaisiin julkisista varoista, jonkun yrityksessä on silti määriteltävä ongelma, valmisteltava data ja vedettävä hanketta — ja odotettava vuosia ennen kuin hyöty näkyy viivan alapuolella. Pienillä, omistajavetoisilla yrityksillä ei usein ole ketään, jonka voisi vapauttaa tähän tehtävään.
Olen huomannut, että jopa suurilla yrityksillä on vaikeuksia löytää ketään, joka olisi valmis sitoutumaan kehitystyöhön ja ottamaan työn omakseen taloudellisista resursseista ja henkilöstöstä huolimatta, pk-yrityksistä puhumattakaan.
Innovaatiojärjestelmä tuo lisää kitkaa. Rahoitushakemusten käsittely kestää kauan, eivätkä akateemiset aikataulut useinkaan kohtaa kiireellisten elinkeinoelämän aikataulujen kanssa. Kiinteä kahden tai kolmen vuoden hankekesto voi olla liian pitkä joillekin yrityksille. Tietyissä rahoitusmuodoissa myös yrityksen omarahoitusosuuden vaatimus on este erityisesti pienille yrityksille, joiden kassavirta on rajallinen.
Aloita pienestä ja kanna vastuu
Ongelma ei siis ole tuen puute, vaan sellaisen sitoutumisen muodon puute, joka vastaa yrityksen omia edellytyksiä. Tämän sitoutumisen tulisi alkaa hallittavasta askeleesta, ei suuresta rahoitushakemuksesta.
Yritys voi lähteä liikkeelle yhdestä mitattavasta liiketoimintaongelmasta ja lyhyestä valmiusarvioinnista ja testata ideaa sitten opinnäytetyön, opiskelijaprojektin, prototyypin tai konseptitodistuksen kautta. Vasta kun näyttö on lupaavaa, kannattaa sitoutua laajempaan julkisrahoitteiseen hankkeeseen.
Pienestä aloittaminen ei kuitenkaan poista yrityksen vastuuta. Sen on edelleen nimettävä joku vetämään kehitystyötä, tarjottava käyttöön relevanttia dataa ja varattava työntekijöiden aikaa kokeiluun. Julkisesti tuettu asiantuntemus voi pienentää riskiä, mutta se ei korvaa yrityksen omaa sitoutumista.
Tutkimus- ja tukiorganisaatioiden puolestaan tulee madaltaa osallistumisen kynnystä. Yritykset tarvitsevat nopeampaa sopimusprosessia, vaiheistettuja hankkeita, apua hakemusten laatimisessa ja selkeitä kaupallisia välitavoitteita. Menestystä pitäisi mitata toteutuneilla ratkaisuilla, uusilla tuotteilla, tuottavuudella ja kasvulla tapahtumien tai konsultaatioiden lukumäärän sijaan.
Suomeen on jo rakennettu suuri osa siitä osaamisesta ja infrastruktuurista, jota yritykset tarvitsevat tänä päivänä. Seuraava askel on lyhentää matkaa yrityksen liiketoimintaongelman ja saatavilla olevan osaamisen välillä. On sanomattakin selvää, että julkisesti tuetut palvelut luovat arvoa vasta siinä vaiheessa, kun yritykset muuttavat ne paremmiksi prosesseiksi, erottuviksi tuotteiksi ja kestäväksi kasvuksi.
