Suomen syväteknologiakenttä tarvitsee ekosysteemin, ei pelkkiä sankareita
Suomen syväteknologiayritykset keräsivät viime vuonna 1,6 miljardin ennätysrahoituksen. Luku on vaikuttava, kunnes ymmärtää sen todellisen merkityksen. Kolmea jättiyritystä lukuun ottamatta vuosi oli tavallista hiljaisempi. Kysymys ei siis ole siitä, voiko Suomi tuottaa alan jättiläisiä, vaan siitä, voiko menestysreseptin toisintaa.
Teksti: Martti Asikainen, 22.1.2026 | Kuva: Adobe Stock Photos
Suomalaiset startupit tähtäävät avaruuteen, terveyteen ja puolustusteknologiaan. Ratkaisuja löytyy niin syöpädiagnoosien tekemiseen, ihmisten seurantaan kuin ydinvoimalaitosten turvallisuuteenkin. Monet nykyajan innovaatiot kuulostavat kuin suoraan Philip K. Dickin klassikkoromaaneista vedetyiltä. Etenkin syväteknologian saralla on otettu valtavia harppauksia viime vuosina, joka kiinnostaa myös ulkomaisia sijoittajia.
Suomen Teollisuussijoitus Tesin julkaiseman Deep Tech Study Finlandin -raportin mukaan kotimaiset syväteknologiayritykset keräsivät viime vuonna 1,6 miljardin euron investoinnit. Kasvua edellisvuoteen oli 170 prosenttia (Sirviö, Majanen & Palmgren 2025). Luku on kaiken kaikkeaan poikkeuksellinen Suomen kokoisessa maassa, jonka väkiluku vastaa noin keskikokoista eurooppalaista metropolialuetta.
Mutta ennen kuin haemme kuohuviinit kylmästä ja kaivamme kristallit esiin, on hyvä pysähtyä kysymään, mistä tämä kasvu oikeastaan kertoo. Tesin raportti tarjoaa tähän suoran ja häpeilemättömän vastauksen. Ennätys syntyi Ouran, IQM:n ja Iceyen megakierroksista, joita ilman vuosi olisi saattanut näyttäytyä melko hiljaiselta – jopa tavallista hiljaisemmalta (emt. 2025).
Tämä ei ole vain tilastollinen huomio, vaan merkki rakenteellisesta ongelmasta, joka uhkaa koko ekosysteemin kestävyyttä. Kun kokonaiskuva lepää harvojen varassa, niin emme puhu enää pelkästä suhdannevaihtelusta vaan siitä, että Suomi pystyy tuottamaan huippuja, mutta ei skaalaamaan ja rahoittamaan laajaa joukkoa seuraavan aallon yhtiöitä.
Keskivaihe karikoilla
Tesin raportin mukaan alle 20 miljoonan euron kierrokset ovat itse asiassa vähentyneet edellisvuosiin nähden (Sirviö, Majanen & Palmgren 2025). Silti juuri tämän kokoluokan rahoitukset ovat monelle syväteknologiayritykselle se kaivattu kriittinen hyppy, jossa yrityksen luoma prototyyppi muuttuu tuotteeksi, pilotointi toimitusketjuksi ja tekninen uskottavuus kaupalliseksi toistettavuudeksi.
Tyypillisesti ilman näitä kierroksia lahjakkuus ja tutkimus eivät pääse siihen vaiheeseen, jossa kansainvälinen skaalautuminen on millään tavalla realistista. Siinä mielessä kuuluisa keskustelu A/B -rahoitussarjan kuilusta ei ole enää millään tapaa abstraktia yritysjohdoille, vaan arkipäivää ja kasvava huoli kotimaisten yritysten tulevaisuudesta.
Syväteknologiasta puhuttaessa keskivaiheen rahoitus ei ole rahaa kasvuun, vaan rahoitusta muodonmuutokseen. Sen avulla maksetaan sertifioinnit, sääntelyn vaatimat muutokset, teollinen tuotanto sekä se kivulias kehitysvaihe, jossa teknologia on saatava toimimaan todellisissa olosuhteissa, todellisilla asiakkailla ja todellisessa kustannusrakenteessa (esim. VTT Research 2022). Siksi syväteknologian startup-yrityksissä on myös perinteisiä teknologia-alan startupeja suuremmat riskit (McKinsey & Company 2024).
Mikäli keskivaihe jää ohueksi, niin kotimaiset syväteknologiayritykset eivät vain kasva hitaammin, vaan osa niistä ei tule koskaan edes saavuttamaan sellaista tilaa, jossa kasvu olisi ylipäänsä mahdollista. Myös Tesin raportti vahvistaa tämän tulkinnan. Peräti 73 % yrityksistä nimeää sopivan rahoituksen saatavuuden kasvun keskeiseksi esteeksi, ja 53 % nostaa markkinavalidoinnin merkittäväksi pullonkaulaksi (Sirviö, Majanen & Palmgren 2025).
Yhdistelmä on monella tapaa paljastava, sillä raha ja näyttö kytkeytyvät keskeisesti toisiinsa. Sijoittaja haluaa näyttöä ennen sitoutumista, asiakas haluaa kypsyyttä ennen ostamista, ja yritys tarvitsee rahoitusta kypsyäkseen. Kun tähän yhtälöön lisätään vielä pienen kotimarkkinan rajoite ja riskipääoman tapa keskittyä maantieteellisesti (esim. Chen & Ewens 2023), niin syntyy noidankehä, jota ei ratkaista pelkästään sillä, että tehdään enemmän töitä.
Eurooppalainen ongelma, paikallinen vastuu
Suomi ei kuitenkaan ole ainoa maa, joka painii kyseisen ongelman kanssa. Itse asiassa A/B-rahoitussarjan välinen kuilu on eurooppalaisten startup-yritysten yleinen ongelma, joka on tunnistettu jo vuosia sitten (Duruflé ym. 2017). Eurooppa synnyttää vahvoja startup-yrityksiä, mutta rahoituksen syvyys ei aina riitä pitämään kasvupolkua Euroopan rajojen sisäpuolella.
Myös Euroopan investointipankki (EIB) on kuvannut, miten eurooppalaisten yritysten kasvurahoitus on usein ohuempaa kuin Yhdysvalloissa, mikä lisää painetta hakea pääomaa ulkomailta ja voi vaikuttaa osaltaan myös siihen, missä arvonluonti lopulta tapahtuu (esim. Arnold ym. 2024; Fratto ym. 2024; Jia ym. 2025). Syitä on myös muita, kuten esimerkiksi markkinoiden byrokratia, sääntely ja pirstaloituneisuus.
Monet eurooppalaiset valtiot ovat vastanneet haasteeseen markkinamuodostuksella yksittäisten tukiohjelmien sijaan. Britannian Patient Capital Review tunnisti rahoitusvajeen skaalautumisvaiheessa ja johti pitkäjänteisen kasvupääoman rakenteiden vahvistamiseen (British Business Bank 2023a; 2023b). Ranskalaisten Tibi-aloite puolestaan mobilisoi institutionaalisia sijoittajia kanavoimaan pääomia kasvu- ja venture-rahastoihin.
Suomen lähin vastine on Tesin Kasvurahastojen rahastot (KRR), jotka toimivat ankkurisijoittajina suomalaisissa pääomarahastoissa. Ne pyrkivät kasvattamaan markkinaa epäsuorasti rahastojen kautta, samaan tapaan kuin Tibi ja British Patient Capital. Suomesta kuitenkin puuttuu yhtä näkyvä kansallinen strategiaprosessi tai institutionaalisia sijoittajia koordinoiva kampanja.
Kolme korjausliikettä
Suomen ongelma ei ole pelkästään se, että rahaa olisi liian vähän, vaan siinä, miten rahoitus on järjestetty. Tilanteen parantaminen vaatisi kolmea, samanaikaisesti tapahtuvaa korjausliikettä.
Ensimmäinen on kasvuvaiheen sijoittajien puute. Alkuvaiheen rahoitusta on Suomessa kohtuullisesti, mutta kun yritys kasvaa ja tarvitsee miljoonia euroja seuraavalle tasolleen, niin sijoittajat loppuvat yleensä kesken. Suomessa ei ole tarpeeksi suuria rahastoja, jotka uskaltavat ottaa riskin, johtaa rahoituskierrosta ja tukea yritystä useamman vuoden ajan. Tämä johtaa siihen, että yritykset joutuvat hakemaan pienempiä välirahoituksia tai siirtymään kokonaan ulkomaisten sijoittajien varaan. Molemmat vaihtoehdot heikentävät suomalaista omistusta ja sitä, miten paljon yritykseen voi vaikuttaa kotimaasta käsin.
Toinen on monipuolisten rahoitusinstrumenttien yhdistäminen. Etenkin teknologiayritykset, jotka kehittävät fyysisiä tuotteita, kuten uusia energiaratkaisuja tai koneita, tarvitsevat valtavasti pääomaa. Pelkkä sijoittajaraha ei riitä. Tarvitaan myös julkista tukea, lainoja, takauksia ja projektirahoitusta samaan aikaan. Tämä toimii yksittäisissä hankkeissa, mutta jokainen yritys joutuu keksimään oman ratkaisunsa kassakriisiin (Euroopan komissio 2025).
Euroopan tasolla lähes vastaavaa yhdistettyä rahoitusmallia syväteknologian startup-yrityksille tarjoaa Euroopan innovaationeuvoston (EIC) rahoitusjärjestelmä, joka tukee kasvia yhdistämällä avustukset ja oman pääoman yhdeksi rahoituskokonaisuudeksi.
Kolmas on asiakaspuute. Rahoituksen lisäksi tarvitaan asiakkaita. Uutta teknologiaa on vaikea myydä, kun sillä ei ole vielä todistettuja käyttökohteita. Kukaan ei halua olla ensimmäinen asiakas, mutta ilman ensimmäistä asiakasta teknologia ei voi todistaa toimivuuttaan. Suomen kaltaisessa pienessä maassa julkisen sektorin ja suurten yritysten pitäisi uskaltaa ostaa rohkeammin uutta teknologiaa kokeilumielessä.
Ensimmäisen referenssin myötä myös sijoittajat lähtevät helpommin mukaan. Tämä ei tarkoita, että valtio integroisi keskeneräisiä palveluita alustoilleen tai toimisi innovaatiomoottorina uudelle teknologialle, vaan erilaisia testailualustoja ja rohkeampaa kokeilukulttuuria. Tällä pääsisimme eroon ikävästä kierteestä, jossa teknologiset ratkaisut eivät skaalaudu, koska niitä ei ole otettu käyttöön – ja syy siihen, miksi niitä ei ole otettu käyttöön on siinä, etteivät ne ole vielä skaalautuneet (esim. Chen & Ewens 2023).
Sankarit eivät tee ekosysteemiä
Jälkiviisaana on helppo todeta, että vuosi 2025 oli Suomen syväteknologiakentälle käännekohta juuri siksi, että se oli sekä menestys että peili. Se todistaa kykymme tuottaa maailmanluokan toimijoita, mutta samalla se osoittaa, ettei järjestelmämme tuota voittajia tasaisesi, koska keskivaiheen kierrokset ohenevat ja yritykset kokevat rahoituksen sekä markkinavalidoinnin keskeisiksi esteiksi.
Jotta syväteknologiasta saisi tarvittavan piristysruiskeen koko Suomen talouteen, niin seuraava luonnollinen askel on rakentaa infrastruktuuri, jossa kasvuvaiheen rahoituskierrokset eivät ole harvinaisia poikkeuksia, vaan ennustettava ja normaali osa yrityksen elinkaarta. Menestyksen on oltava järjestelmän tulos, eikä onnekas sattuma ja yksilösuorituksiin perustuva saavutus.
Tämä kuitenkin edellyttää kasvukierroksia johtavia suursijoittajia, järjestelmällisempää tapaa yhdistää eri rahoitusmuotoja sekä markkinaa, joka ostaa ja kokeilee uutta teknologiaa sen sijaan, että se kannustaa vain sen kehittämiseen. Viime vuoden rahoitusennätys kertoo mielestäni siitä, että olemme kovia juoksemaan lyhyitä sprinttejä. Nyt on sitten aika rakentaa kestävä polku pitkälle matkalle ja maratoneille.
Lähteet
Arnold, N., Claveres, G. & Frie, J. (2024). Stepping Up Venture Capital to Finance Innovation in Europe. IMF Working Paper. Kansainvälinen valuuttarahasto.
British Business Bank (2023a). British Patient Capital central to scale up Britain boosting company valuations, turnover, and employment by up to 5,000 jobs. Julkaistu British Business Bankin verkkosivuilla 20. helmikuuta 2023. Viitattu 14. tammikuuta 2025.
British Business Bank (2023b). Interim Evaluation of British Patient Capital. Research Report. Lontoo.
Chen, J. & Ewens, M. (2023). Venture capital and startup agglomeration. Working Paper 29211. Julkaistu alun perin syyskuussa 2021. Päivitetty kesäkuussa 2023. National Bureau of Economic Research. New York.
Duruflé, G., Hellmann, T., Wilson, K. E. (2017). From start-up to scale-up: Examining public policies for the financing of high-growth ventures. Working paper. Policy contribution. Bruegel.
Euroopan komissio. (2025). The EU Startup and Scaleup Strategy. Choose Europe to start and scale. Communication from the Commission to the European Parliament, the Council of European Economic and Social Committee and the Committee of the Regions. COM(2025) 270 final. Brysseli.
Jia, J., Ginger, Z.J., Leccese, M. & Wagman, L. (2025). How Does Privacy Regulation Affect Transatlantic Venture Investment? Evidence from GDPR. National Bureau of Economic Research. New York
McKinsey & Company. (2024). European Deep Tech – Opportunities and Discoveries. An investment perspective.
VTT Research. (2022). Discovering exponential hope: Finnish deep tech startups. VTT Research. Helsinki.
Fratto, C., Gatti, M., Kivernyk, A., Sinnott, E. & Van der Wielen, W. (2024). The scale-up gap financial market constraints holding back innovative firms in the European Union. ECONOMICS. THEMATIC STUDIES. Euroopan investointipankki.
Martti Asikainen
Communications Lead
Finnish AI Region
+358 44 920 7374
martti.asikainen@haaga-helia.fi
Finnish AI Region
2022-2025.
Media contacts