Tekoälyn piti helpottaa ja tehostaa tietotyötä. Sen sijaan kolme neljästä työntekijästä raportoi työmääränsä kasvaneen, ja lähes puolet myöntää, ettei heillä ole aavistustakaan, miten luvatuista tuottavuushyödyistä päästäisiin osallisiksi. Mikä meni pieleen ja vielä tärkeämpää, miten tilanne olisi mahdollista korjata?
Yksinkertaistettu sääntely voi vapauttaa jopa 150 miljardia euroa vuodessa. Euroopan komissio haluaa vahvistaa Euroopan kilpaikykyä globaalissa teknologiakilpailussa.
Valistusfilosofit uskoivat, että tieto vapauttaa. EU:n tekoälyasetus nojaa samaan uskoon kuvitellessaan, että valistunut kansalainen tunnistaa syväväärennökset. Kolmannessa ja viimeisessä osassa blogisarjaa tarkastellaan läpinäkyvyyden paradoksia ja kolmea vaihtoehtoista tietä eteenpäin.
EU:n tekoälyasetus pyrkii tuomaan järjestystä tekoälyn villiksi länneksi muuttuneelle kentälle, mutta sen läpinäkyvyysvaatimukset törmäävät perustavanlaatuiseen kysymykseen harhaanjohtamisen ja taiteellisen vapauden rajasta. Synteettinen media voi parhaimmillaan rikastaa kulttuuria, jos sääntely osaa erottaa kontekstin ja käyttötarkoituksen teknologiasta itsestään.
Euroopan unioni vastaa deepfake-kriisiin läpinäkyvyydellä: synteettinen sisältö on merkittävä ja käyttäjille kerrottava sen käytöstä. Mutta riittääkö tämä, kun tekoälyjärjestelmät eivät itsekään tiedä, mikä niiden tuottamasta sisällöstä on totta? Kun lait muuttuvat hitaasti ja tekoäly eksponentiaalisesti?
Elokuussa 2024 voimaan astunut uusi tekoälyasetus (eng. AI Act) pyrkii varmistamaan EU:ssa käytettyjen tekoälyjärjestelmien luotettavuuden sekä perusoikeuksien suojelemisen. Kyse on riskiperusteisesta lähestymistavasta, missä velvoitteita asetetaan etenkin suuren riskin tekoälyjärjestelmiä tarjoaville yrityksille.
Pelottaako sinua tuleva tekoälyasetus? Pohditko kenties, mitä vaikutuksia sillä on yritystoimintaasi? Tule kuuntelemaan ja keskustelemaan asiantuntijoidemme kanssa 31.5.2024 klo 8.30–10.30 järjestettävään aamupalatilaisuuteen Helsingin Pasilaan.
