Salaliitoista mainstreamiin. Kuoleeko Internet silmiemme edessä?
Kuolleen internetin teoria oli vielä vuosikymmen sitten marginaalinen salaliittoteoria verkon syövereistä. Nyt liikennemittarit, sisällöntuotannon tilastot ja tekoälytutkimus viittaavat samaan suuntaan. Botit tuottavat yhä suuremman osan verkon liikenteestä ja sisällöstä, kun taas ihmisen kirjoittama teksti muuttuu vähitellen niukaksi resurssiksi. Kysymys ei ole enää siitä, onko internet muuttumassa, vaan siitä, mitä sille jää jäljelle.
Teksti: Martti Asikainen, 6.8.2026 | Kuva: Adobe Stock Photos
Aikakautensa terävimpiin kyniin kuulunut Mark Twain kirjoitti New York Journalille vuonna 1897, että huhut hänen kuolemastaan olivat liioiteltuja. Samaa ei voi enää sanoa internetistä. Sen hiipuminen on nähtävissä silmiemme edessä. Tämä tuli mieleeni, kun luin taannoin erään suomalaisen yritysjohtajan innostuneen päivityksen. Hän on automatisoinut tekoälyn tekemään puolestaan neljä päivittäistä julkaisua Redditiin ja vastaamaan kahdeksaan toimialaansa koskevaan keskusteluun päivässä. Tämä ei ole enää poikkeus, vaan yhä yleistyvä tapa olla läsnä verkossa.
Kuolleen internetin teoria (engl. Dead Internet Theory, DIT) on kiertänyt verkon keskustelupalstoilla 2010-luvulta lähtien. Aluksi ajatus siitä, että internetiä hallitsisi pääosin ei-inhimillinen toiminta, leimattiin salaliittoteoriaksi. Sittemmin sille on kertynyt yhä enemmän mitattavaa tukea. Useat kyberturvallisuuteen ja verkkoliikenteeseen erikoistuneet yritykset ovat yhtä mieltä siitä, että botit muodostavat lukumäärältään ihmisiä suuremman joukon verkossa. Sen sijaan käännekohdan tarkkaa ajankohtaa ei ole helppo osoittaa.
Teoria sai alkunsa algoritmisten kaupankäyntijärjestelmien yleistymisestä, jotka jo itsessään toimivat autonomisesti. Suurten kielimallien, kuten Anthropicin Clauden, Googlen Geminin ja OpenAI:n ChatGPT:n, ilmaantuminen on kuitenkin pahentanut ongelmaa entisestään (OECD 2024). Raportti toisensa jälkeen viittaa siihen, että tekoälyä edeltävä, ihmisten tekemä sisältö katoaa verkosta hitaasti linkkien mätänemisen (engl. link rot) ja puutteellisen digitaalisen säilyttämisen seurauksena (Wild 2024).
Pew Research Centerin mukaan 38 prosenttia vuonna 2013 olemassa olleista verkkosivuista ei ollut enää saavutettavissa vuonna 2023 (Chapekis ym. 2024). Samaan aikaan tasaisesti kasvava bottisisältö täyttää kadonneen tilan. Kehitys ei etene räjähdyksenä vaan hitaana korvautumisena, ja juuri siksi sitä on niin vaikea huomata ajoissa.
Kenen sanoja ja kuvia seuraamme
Vuoden 2024 alussa käyttäjien syötteet eri sosiaalisen median alustoilla täyttyivät tekoälyn tuottamista kuvista, joissa erilaiset äyriäiset, enimmäkseen katkaravut, kantoivat häiritsevästi Jeesuksen kasvoja. Tämä itse nimetty ”Shrimp Jesus” -ilmiö oli pinnalta katsoen enimmäkseen viaton ja leikkimielinen. Koneoppimisen asiantuntijoille ja internetin historioitsijoille se kuitenkin edusti jotain paljon synkempää, hienovaraista vilausta kuolleen internetin ilmaantumisesta.
Monen alan yrityksen mukaan internet on viimeisen kolmen vuoden ajan ollut enemmän kuollut kuin elossa. Kaikki merkit viittaavat tulevaisuuteen, jossa bottien väliset vuorovaikutukset ovat selvästi yleisempiä kuin ihmisten väliset. Kun ihminen on mukana kuviossa, hänen roolinsa kutistuu yhä useammin tekoälyn tuottaman sisällön jakamiseen omanaan. Työssäni näen lähes päivittäin, kuinka markkinointitiimit julkaisevat tekoälyn kirjoittamia päivityksiä yhä useammin omalla nimellään, eivätkä aina edes tiedosta rajaa oman ja koneen tuottaman ajatuksen välillä. Pangram Labsin mukaan LinkedInin pitkistä postauksista jopa yli 40 prosenttia on kokonaan tekoälyn kirjoittamia (Spero & Aerts 2026).
LinkedIn myös kannustaa tekoälyn käyttöön tarjoamalla sisäänrakennetun ”Write with AI” -toiminnon, joka tunnetaan nykyisin nimellä ”Enhance post”. Ironista kyllä, kun LinkedInin edustajat ilmoittivat alustan alkavan tunnistaa ja alentaa tekoälysisällön näkyvyyttä, myös tämä ilmoitus osoittautui tekoälyn kirjoittamaksi (Sengupta 2026). LinkedIn lisäsi vastikään alustalleen uuden ominaisuuden (”Feels like AI slop”), jolla käyttäjät voivat ilmoittaa tekoälyn tekemäksi epäiltyä sisältöä ylläpitäjille (Kokovlis 2026). Tämä antaa ristiriitaisen kuvan siitä, mihin suuntaan Microsoft pyrkii LinkedIniä viemään.
Myös X:ssä lähes puolet pitkistä julkaisuista on joko kokonaan tekoälyn tuottamia tai tekoälyavusteisia. Edes Substackin kaltaiset ”laadukkaan pitkän tekstin” alustat eivät välty ilmiöltä. Aiemmin mainitun tutkimuksen mukaan jopa yli joka viides Substack-julkaisu on tekoälyn tuottamaa tai avustamaa (Spero & Aerts 2026).
Toki osa tutkijoista näkee asian myös toisin. Heidän mukaansa generatiivinen tekoäly on muuttanut tapaamme kommunikoida siinä määrin, että käyttäjät ovat alkaneet matkia sen kirjoitustapaa (Daryani ym. 2025). Kumpi tahansa selityksistä pitääkin paikkansa, lopputulos on sama. Tekoälyllä tuotetun sisällön tunnistamisesta ja suodattamisesta on tulossa yhä vaikeampaa.
Bottiliikenne ohittaa ihmiset
Pilvipalveluita, DDoS-suojausta ja sisällönjakeluverkkoa tarjoava Cloudflare kertoo käännekohdan tapahtuneen viime kesäkuussa, jolloin botit tuottivat 57,5 prosenttia kaikista verkkosivupyynnöistä (Cloudflare 2026). Ranskalainen teknologiakonserni Thales puolestaan ajoittaa käännekohdan jo vuoteen 2023, ja tuoreen Bad Bot -raportin mukaan bottiliikenteen osuus oli viime vuonna 53 prosenttia (Thales 2026).
Erot eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan muistutus siitä, ettei bottiliikenteen mittaamiseen ole yhtä yleispätevää tapaa. Yksikään palveluntarjoaja ei näe koko verkon toimintaa kerralla.
Tekoälyagenttien määrän kasvu on silti valtavaa joka suunnalla. Human Securityn tuoreen raportin mukaan agenttien verkossa tuottaman liikenteen määrä kasvoi viime vuonna 7 851 prosenttia vuodentakaisesta, ja automaattinen verkkoliikenne kasvoi jopa kahdeksan kertaa nopeammin kuin ihmisten tuottama liikenne (Human Security 2026). Eikä siinä oikeastaan mitään ihmeellistä ole, sillä väsymättömät tekoälyagentit kirjoittavat päivityksiä, klikkailevat linkkejä ja täyttävät lomakkeita tälläkin hetkellä, kun tätä luet.
Saman raportin mukaan yli 95 prosenttia tekoälyn verkkoliikenteestä kohdistui kolmeen toimialaan, verkkokauppaan, suoratoistoon ja mediaan sekä matkailuun ja majoitukseen (Human Security 2026). Näille toimialoille on ominaista vahva nojaaminen digitaalisiin prosesseihin, kuten tiedonhakuun, hintavertailuun, varauksiin ja ostoksiin. Koska tekoälyagentit pystyvät automatisoimaan juuri näitä prosesseja, kyseiset toimialat ovat keskeisimpiä toimintaympäristöjä sekä hyödylliselle että haitalliselle AI-automaatiolle.
Mitä enemmän, sitä tyhjempää
Kasvava bottiliikenne, algoritmien suosima sisältö ja tekoälyn tuottaman materiaalin yleistyminen ovat herättäneet huolta sosiaalisen median nykytilasta. Tästä huolimatta on aikaista väittää, että internet olisi muuttunut pelkästään koneiden hallitsemaksi. Ihmisten tuottama sisältö ja vuorovaikutus ovat edelleen keskeinen osa verkkoa.
Nähdäkseni olennaisin muutos entiseen ei ole tapahtunut verkkoon tuotetussa sisällössä, vaan sen esittämistavassa. Sosiaalinen media on siirtynyt kronologisista uutisvirroista algoritmien ohjaamiin syötteisiin, joiden tavoitteena ei ole enää näyttää kiinnostavinta ja laadukkainta sisältöä, vaan sellaista, joka pitää käyttäjän mahdollisimman pitkään palvelussa (Muzumdar ym. 2025).
Samaan aikaan maksettu sisältö näyttelee yhä suurempaa roolia. Alustat optimoivat sisältöä yhä voimakkaammin sitouttamisen ja mainostulojen ehdolla, toisinaan jopa valheellisten ja kyseenalaisten päivitysten voimalla. Tämän seurauksena tunnepitoiset, sensaatiohakuiset ja helposti jaettavat julkaisut korostuvat muiden kustannuksella.
Ei sovi myöskään unohtaa, että tekoälyllä tuotetaan yhä enemmän artikkeleita, blogeja, somepäivityksiä ja muuta verkkosisältöä. Merkittävä osa tästä sisällöstä on suunniteltu maksimoimaan näkyvyys hakukoneissa ja sosiaalisen median algoritmeissa, ei tarjoamaan uutta tietoa.
Tässä piileekin ilmiön ironia. Mitä enemmän sisältöä verkkoon syntyy, sitä vähemmän siitä on todellista arvoa yksittäiselle ihmiselle. Kun tekoäly tuottaa loputtomasti optimoituja, huomiota kalastelevia ja ”tarpeeksi hyviä” tekstejä, katoaa samalla se niukkuus, joka aiemmin teki sisällöistä merkityksellisiä. Ennen hyvän kirjoituksen julkaiseminen vaati vaivaa, ja juuri siksi sillä oli myös painoarvoa. Nyt vaivannäkö on ulkoistettu koneelle, jolloin herää väistämättä kysymys, kenelle tätä sisältöä oikeastaan enää tuotetaan ja miksi.
Tilannetta pahentaa entisestään se, että tekoälyagentit ovat alkaneet lukea, arvioida ja jopa kommentoida toistensa tuottamaa sisältöä. Näin käy esimerkiksi automatisoiduissa markkinointiketjuissa, joissa yksi kielimalli kirjoittaa postauksen ja toinen vastaa siihen. Tuloksena on suljettu kierto, jossa ihminen on lopulta vain sivustakatsoja. Tutkijat kutsuvat ilmiötä synteettiseksi vuorovaikutukseksi (esim. Sharma ym. 2025).
Ihmiselle tällainen keskustelu saattaa vaikuttaa tavanomaiselta, mutta todellisuudessa kumpikaan osapuoli ei ole tietoinen toimija merkityksen tuottamisen mielessä. Ja mitä enemmän tätä tapahtuu, sitä vähemmän ihmiset jaksavat panostaa sisällön tuotantoon tai sen seuraamiseen.
Mallien romahdus ja saastunut aineisto
Keinotekoisella sisällöllä on myös tekninen kääntöpuolensa, joka koskettaa suoraan tekoälyn kehitystä. Kun yhä suurempi osa verkosta koostuu tekoälyn tuottamista teksteistä, kuvista, videoista ja podcasteista, myös seuraavan sukupolven kielimalleja koulutetaan yhä useammin osittain niiden omien edeltäjien tuotoksilla.
Monet tutkijat uskovat tämän johtavan väistämättäkin mallien romahdukseen (en. model collapse), sillä mallien toistuva koulutus synteettisellä datalla köyhdyttää niiden kykyä tuottaa monimuotoista ja aitoa kieltä, koska erilaiset virheet ja vinoumat kertautuvat sukupolvesta toiseen (Shumailov ym. 2024; Gibney 2024).
Toisin sanoen, se sama sisältö, joka uhkaa tehdä internetistä autioituneen kaikukammion, heikentää niitä samoja järjestelmiä, jotka sisältöä tuottavat. Tämä puolestaan voi johtaa siihen, että aidosta, ihmisen kirjoittamasta aineistosta tulee niukka ja siksi myös erittäin arvokas resurssi – eräänlainen digitaalinen luonnonvara, josta suuret teknologiayhtiöt kilpailevat keskenään.
Tästä syntyy merkillinen riippuvuussuhde. Tekoäly tarvitsee menestyäkseen juuri sitä, mitä se itse on vähentämässä. Mitä enemmän verkko täyttyy koneiden tuottamasta sisällöstä, sitä vaikeampaa on erottaa jäljellä oleva ihmisen luoma aines massasta, ja sitä arvokkaammaksi se samalla muuttuu. Siksi osa yrityksistä on alkanut hankkia dataa suoraan lähteiltä solmimalla sopimuksia kustantajien, uutistoimistojen ja verkkoyhteisöjen kanssa varmistaakseen pääsyn aitoon, kuratoituun ihmisperäiseen sisältöön ennen kuin se hukkuu kokonaan tekoälyn tuottamaan sisältötulvaan.
Näin sama kehityskulku, joka alkoi käyttäjien huomiosta kilpailemisena, päätyy lopulta kilpailuksi jostain paljon perustavanlaatuisemmasta: siitä, kuka omistaa tai edes tunnistaa viimeiset jäljellä olevat todisteet inhimillisestä ajattelusta verkossa.
Ei tuomiopäivä, mutta muutos
Kaikesta tästä huolimatta en usko, että internet on kuolemassa siinä mielessä kuin otsikko antaa ymmärtää. Se on pikemminkin muuttumassa, ja muutos on jo tapahtunut ennenkin ilman, että olemme menettäneet kykyämme erottaa aitoa arvokkaasta. Hakukoneoptimointi täytti 2000-luvun verkon avainsanasoosilla kauan ennen kuin yksikään kielimalli oli olemassa, ja siitäkin selvittiin, kun sekä käyttäjät ja alustat oppivat tunnistamaan toimintamekanismit. Sama sopeutuminen on käynnissä nyt, mutta nopeammalla aikataululla.
Merkkejä siitä on jo näkyvissä. LinkedInin ja Substackin kaltaiset alustat rakentavat tunnistusominaisuuksia juuri siksi, että käyttäjät vaativat niitä. Tekoälyn tuottaman tekstin ja aidon ihmisäänen erottelusta on tulossa oma osaamisalueensa, joka ei ole pelkästään tekninen ongelma, mutta myös osa lukutaitoa, jota voi opetella siinä missä medialukutaitoakin opeteltiin aikanaan. Ja niin kauan kuin ihmisillä on aito tarve ymmärtää toisiaan ja tulla kuulluksi on myös kysyntää aidolle ja ajatellulle sisällölle. Toki se voi käydä harvinaisemmaksi, mutta harvinaisuus on eri asia kuin katoaminen kokonaan.
Vastuu ei silti jää yksin lukijalle. Yhtä lailla se koskee sisällöntuottajia, alustoja ja yrityksiä, jotka päättävät, mihin tekoälyä käytetään ja mihin ei. Euroopan komission läpinäkyvyyssäännöt, jotka perustuvat EU:n tekoälyasetuksen (2024/1689) 50 artiklaan, tulivat voimaan elokuussa 2026. Ne velvoittavat merkitsemään tietyn tekoälyllä tuotetun tai muokatun sisällön selkeästi yleisölle ja varustamaan sen koneluettavalla tunnisteella.
Merkintävelvollisuus koskee ensinnäkin niin sanottuja deepfake-sisältöjä eli tekoälyllä tuotettuja tai muokattuja kuvia, ääniä ja videoita, jotka muistuttavat aitoja ihmisiä, paikkoja tai tapahtumia. Toiseksi se kattaa yleisen edun tekstin eli tekoälyllä tuotetun tai muokatun sisällön, joka julkaistaan tiedottamaan yleisölle esimerkiksi terveydestä, turvallisuudesta, politiikasta tai taloudesta eikä ole ihmisen tarkistama tai toimittama.
Kolmanneksi säännöt edellyttävät, että chatbotit, tekoälyagentit ja keskusteluavustajat kertovat käyttäjille selkeästi olevansa vuorovaikutuksessa tekoälyjärjestelmän kanssa. Lisäksi generatiivisten järjestelmien tarjoajien on sisällytettävä tuottamaansa sisältöön koneluettavat vesileimat tai metatiedot, joiden avulla sisältö voidaan tunnistaa keinotekoisesti tuotetuksi.
Tämä ei ratkaise ongelmaa kertaheitolla, koska sääntely koskee toistaiseksi vain EU:n aluetta, ja sen todellinen toimivuus mitataan vasta valvonnassa ja käytännön tulkinnoissa. Mutta se on ensimmäinen selkeä merkki siitä, ettei ei-inhimillisen sisällön kasvua oteta vastaan pelkkänä kohtalona, johon sopeudutaan hiljaa. Sitä vastaan myös säädetään. Kenties juuri siksi on vielä liian aikaista julistaa internetin kuolemaa.
Ehkä olemme vasta oppimassa elämään uuden todellisuuden kanssa. Hitaasti, kompuroiden, mutta silti oppimassa. Ja se, millaiseksi tulevaisuuden verkko lopulta muotoutuu, on myös meidän valintamme. Valinta, jonka teemme yhdessä joka päivä, kun tuotamme sisältöä verkkoon.
Kirjoittaja
Lähteet
CloudFlare. (2026). Radar. Bot vs. Human. Luettu 24. heinäkuuta 2026.
Chapekis, A., Bestvater, S., Remy, E. & Rivero, G. (2024, 17. toukokuuta). When Online Content Disappears. Pew Research Center.
Daryani, Y., Sourati, Z., Dehghani, M. (2025). The Homogenizing Engine: AI’s Role in Standardizing Culture and the Path to Policy. Policy Insights from the Behavioral and Brain Sciences, 13(1).
Gibney, E. (2024, 24. heinäkuuta). AI models fed AI-generated data quickly spew nonsense. Nature. Viitattu 1. elokuuta 2026.
Human Security. (2026). The 2026 State of AI Traffic & Cyberthreat Benchmark Report. AI, Agents, Bots, and the New Threat Landscape.
Kokovlis, N. (2026, 30. heinäkuuta). LinkedIn adds a button to report AI-generated ‘slop’. Tech Crunch. Viitattu 3. elokuuta 2026.
Muzumdar, P., Cheemalapati, S., RamiReddy, S. R., Singh, K., Kurian, G., & Muley, A. (2025). The Dead Internet Theory: A survey on artificial interactions and the future of social media. Asian Journal of Research in Computer Science, 18(1), 67–73.
OECD. (2024). OECD Digital Economy Outlook 2024, Vol 1. Embracing the technology frontier. OECD Publishing. Pariisi.
Sengupta, R. (2026, 13. heinäkuuta). Almost Half Of All LinkedIn Posts Are Now AI-Written Research Shows. NDTV.
Sharma, A., Pujari, M., & Goel, A. (2025). The rise of AI-generated synthetic identities: A new frontier in social media. International Journal of Innovative Research in Engineering & Multidisciplinary Physical Sciences, 13(2).¨
Shumailov, I., Shumaylov, Z., Zhao, Y., Papernot, N., Anderson, R. & Gal, Y. (2024). AI models collapse when trained on recursively generated data. Nature 631, 755–759.
Spero, M. & Aerts, A. (2026, 9. heinäkuuta). AI Content Is Everywhere on Social Media, Especially LinkedIn. Pangram Labs. Viitattu 24. heinäkuuta 2026.
Thales. (2026). Bad Bot Report. Bad Bots in Agentic AI. 2026 Edition.
Wild, S. (2024, 4. maaliskuuta). Millions of research papers at risk of disappearing from the Internet. Nature. Viitattu 29. heinäkuuta 2026.
