Valistusfilosofit uskoivat, että tieto vapauttaa. EU:n tekoälyasetus nojaa samaan uskoon kuvitellessaan, että valistunut kansalainen tunnistaa syväväärennökset. Kolmannessa ja viimeisessä osassa blogisarjaa tarkastellaan läpinäkyvyyden paradoksia ja kolmea vaihtoehtoista tietä eteenpäin.

EU:n tekoälyasetus pyrkii tuomaan järjestystä tekoälyn villiksi länneksi muuttuneelle kentälle, mutta sen läpinäkyvyysvaatimukset törmäävät perustavanlaatuiseen kysymykseen harhaanjohtamisen ja taiteellisen vapauden rajasta. Synteettinen media voi parhaimmillaan rikastaa kulttuuria, jos sääntely osaa erottaa kontekstin ja käyttötarkoituksen teknologiasta itsestään.